lauantai 10. joulukuuta 2011

viides päivä orpokodilla

Oon nähnyt monenlaisia oloja, ja monenlaisissa oon asunutkin... Mut, silti, orpokodilla
asuminen on haaste.

Vieläkin kädet tutisee, kun kävin latriinissa ja luulin että torakat hyökkää mun kimppuun :D
Vaikuttaa onneks siltä, että keho on tajunnu et on vähä jännät paikat ja että yks kierros
vois jäädä välistä :P ylistys sille.

Torakat, torakat, torakat... Syytän Chan-perhettä tästä fobiasta! Luulin päässeeni jo eroon
siitä, mutta näemmä se on jotain, mikä täytyy selättää erikseen joka kerta.

Se kamala kimmeltävä ruskea kuori, ja ne oksettavat säikeiset jalat jotka sätkii vielä
pitkään kun sen on liiskannut ja niistä on turskahtanut kaikki mömmöt pihalle. JA ne osaa
lentää mitäh...
Jos Jumala loi kaikki eläimet, tahtoisin kuulla tähän jotkut perusteet. :D

Tulin Kampalan keskustaan, Cafe papiin. täältä saa capuchinoa ja frapuchinoa ja vaikka mitä chinoa, ja edessäni istuu ihmisiä jotka kattoo läppäriltä jotain sketch up 3D-mallinnoksia.

jeps.

2 kommenttia:

  1. I just can't help laughting when I finally get you to understand why I have the phobia to cockroaches. They are the MOST disguesting insects in the world. Didn't I tell you dear, they bite too.... x_x

    VastaaPoista
  2. These ones in Uganda dont bite... but they are sooo big its terrible. anyway now im happy there is some lizards in the house, and i always see the lizards running around cocroaches in their mouths :D

    VastaaPoista