Afrikkabudjettiin tulee varata Lennot, rokotukset, lääkkeet, asuminen, syöminen... Näistä tulee joku rapee tonni euroja. Noin
Ruohonjuuritason kehitystyötä toisinaan asetetaan kyseenalaiseksi. Elämäni suurin kyseenalaistaja olen ollut minä itse. Mitä jos olisinkin googlettanut, katsonut kuvia tai selannut laudaturillisen kirjoja Afrikan kulttuurista, ihmisistä, historiasta, arkkitehtuurista ja laittanut sen tonnin johonkin ugandan kehitystyöprojektiin.
Sen sijaan tänään kahdeksalta aamulla saavuin paratiisinomaisille viljelysmaille ja katsoin kun pikkuruinen ananas kurkistaa maasta, kahvi kukkii ja banaanitertut roikkuvat kuin disneyleffoissa. Kuokka lauloi ja ihmiset nauroi kun kaukaa merten takaa saapunut valkonaama kyntää multaa.
Korruptio on iso kirous kehitysmaiden päällä, ja varsinkin valtiolliset kehitysrahat jakautuvat about neljän ugandalaisen valtionherran kesken. (lähde: Luweron paikalliset bissellä). Kaikki, joilla on jotain annettavaa menee etsimään elantoaan Kampalasta, ja kylissä asuvat edustavat suurinta, kouluttamattominta ja köyhintä osaa Ugandan kansasta.
Tekisin mitä vaan, jos saisin nämä ihmiset ymmärtämään, että ne mutamajat ja perinnetamineet, se historia ja kansantieto, tavat, ruoka ja se arjen eksotiikka mikä täällä vallitsee, on juuri se, mikä tekee Afrikasta niin kiehtovan. Jos hinta siitä on tonni, auringonpolttama niska ja rakot käsissä, maksan sen ilomielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti