Tuntuu, että istuisin aina siiven kohdalla. Lentokone kiihdyttää, katkoviivat muuttuvat janoiksi, moottorien suhina voimistuu. Osaan aika hyvin ennakoida, milloin eturenkaat nousevat ilmaan. Se onkin koko lennon mielenkiintoisin hetki. Väsyneet silmäni painuvat kiinni. Raotan silmiäni ja katson ikkunasta lankeavaa sateliittikuvaa. Ensilumi on vihdoin saapunut Etelä-Suomeen, itsenäisyyspäivänä. Aamu on vielä hämärä, sinisävyinen... Katuvalot piirtävät keltaisia viivoja tähän ruutumattoon, autot saavat sen välkehtimään.
"Mulle kyllä kaikki matkustaminen lentämistä lukuunottamatta on itseisarvoista" koulukaveri toteaa perjantaina kun puhutaan trävelläämisestä. On jotenkin suotavaa halveksia tätä ympäristökatastrofaalista liikennemuotoa ja romantisoida rämiseviä junia ja sympatisoida matatuhiaceja. Kuitenkin tänä aamuna mulle kirkastui, että tämä ehkä kuitenkin on kaikkein ihmeellisin, taianomaisin ja kaunein tapa liikkua. Lentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti