Joshua

Joshuan äidin talon seinistä puuttuvat ikkunaruudut ja lattia on jäänyt sementittä. "I wanted to make some bricks and get some money to finish up the house." silloin 18-vuotias Joshua sanoi. Äitinsä kuopus -isänsä about viidestoista- huolehtii äidistään, kun isällä on seitsemännesssä vaimossa ja kahdessakymmenessä lapsessa muutenkin vastuuta.

Joshua haaveilee lääkärin ammatista. Poika on aina arvostanut koulua ja kun perhe ei yläasteella kyennyt maksamaan Joshuan koulumaksuja, Joshua maksoi koulunsa työllä.

Koulupäivän jälkeen tämä meni ruokkimaan kanat ja muutaman muun pojan ohessa koulun rehtori käytti näitä surutta kaikkiin mahdollisiin raskaisiin töihin koululla. Työt päättyivät yöllä ja Joshua heräsi aamuviideltä ennen koulua lukemaan. "I got maximum five hours of sleep in a night".

Lomatkin meni töissä sisäoppilaitoksessa, joka sijaitsi kaukana kotoa.

Katselin tätä köyhää äitiä, ahkeraa poikaa ja keskeneräistä taloa aika liikuttuneena; Nöyrempää, viisaampaa ja hienompaa 18-vuotiasta ei löydy tästä maailmasta, ajattelin tuolloin.

Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin tapaan Joshuan jälleen. Äidin talosta puuttuvat edelleen ikkunat ja lattia on edelleen multaa, mutta Joshua on saanut hollantilaisten lääkäreiden liiton sponssaamaan hänen lääkäriopintonsa. Ruoka ja eläminen hänen pitää maksaa itse, opinnot vaatisivat oman läppärin... Joku kylän herra aikoo niitättää Joshualla viljelysmaansa. Työtä vastaan Joshua saa maalla olevat puut, joista aikoo polttaa hiiltä.

Myyntituloilla Joshua aikoo ostaa oman läppärin.

Kuuntelen, kun Joshua kertoo anatomiasta ja molekyyleistä ja opiskelijaelämästä ja kaikesta mitä vuoden lääkisopinnot ovat tuoneet tullessaan. Kun Joshua valmistuu ja aloittaa työt, hän maksaa hollantilaiselle liitolle 15 prosenttia koulumaksuista takaisin.

Oli tosi vaikea hyvästellä Joshua torstaina... mun ugandalainen veli, oon niiin sanoinkuvaamattoman ylpeä siitä pojasta...