emere ewoma nnyo !

Kanat. Ne sidotaan jaloista toisiinsa, roikotetaan, heitellään, sidotaan moottoripyöriin, laitetaan muovipusseihin, tänään näin kun joku täti pyyhki kätensä elävään kanaan. Ruokaan suhtaudutaan kuin ruokaan yleensäkin, oli se sitten jauhettuja juuria, kuivattua maissia tai eläviä eläimiä.

Kasvissyöjän ruokavalio tulee aika luonnostaan täällä: maissia, keittobanaania, perunaa, papuja, pähkinöitä ja tietyst lukematon määrä hedelmiä. Lihaa löytyy lautaselta erityisinä juhlina ja pyhina ja kun saadaan erityisiä vieraita. Nyt on sit sellanen juttu että tällanen valkonen neitonen on ollut aika erityinen vieras perheessä kun perheessä ja pätevä syy teurastaa kana tai ostaa lihaa. Täällä tämä pääsääntöisesti kasvisruokavaliolla elävä neitonen onkin sitten syönyt lihaa joka aterialla aamiaisesta alkaen.

Claire, 23-vuotias tyttö osoittaa kananpalaa kattilassa "you should eat that part". Kiitin, mutta sanoin olevani täynnä. Tästä huolimatta Claire laittaa tämän möllykän lautaselleni ja kertoo, että tämä osa sisäelimiä annetaan aina kunniavieraalle. "That means the chicken was slautered for you". Syön sen enempää hangoittelematta, varsinkin kun Claire kertoo, että on suuri loukkaus, jos vieras jättää tämän palan syömättä, vaikka ruoka muuten olisi maittanut.

Seuraavana päivänä menemme tädin luokse lounaalle. Täti on yksi miehensä kolmesta vaimosta, mutta viimeisin, eli jokseenkin parhaimmassa asemassa kolmesta vaimosta. Ollaan 25-vuotiaan Juliuksen kanssa kyläilemässä ja käytän Juliusta lievittämään polygamiauteliaisuuttani lounaamme ääressä. Ugandassa on (epävirallisten lähteiden mukaan) kuusi naista yhtä miestä kohden. Siksi hyvätuloisen miehen kannattaisi ottaa about kymmenen vaimoa, Julius kertoo vähän virnistäen. Joskus vaimot tulevat hyvin toimeen ja jopa ovat tyytyväisiä, kun kotityöt voi jakaa vuoroviikoille. Huonommissa tapauksissa vaimot voivat jopa murhata toisiaan. Kuitenkin, olipa suhde millainen hyvänsä, ei toisen vaimon lapsia toinen vaimo ota hoitaakseen, jos tämä menehtyy.
Jokaisella vaimolla on oma majansa ja mies voi vuorotella yösijassaan vaihtamalla esimerkiksi kahden päivän välein.

Atesoille kolme tärkeintä asiaa ovat maa, lehmät ja vaimo(t). Se, joka jotakin näistä kolmesta loukkaa, on oikeus tappaa, se on Atesojen mentaliteetti.
Kerron muutamalle kaverille meidän avioliitosta -ja avioeroista. Otsat kurtussa kaverit kuuntelevat: "...So your marriage is just a temporary contract?" "That´s because you don´t have to pay dowry" yksi miehistä toteaa painavasti. Jos mies maksaa kymmenen lehmää vaimosta, ei siitä niin vain oteta eroa. Sitten ollaan yhdessä koko loppuelämä, hän jatkaa ja muut nyökyttelevät yhdenmielisyydessään. Lehmät kun pitäisi maksaa takaisin, jos erotaan.

No siinä me sitten syötiin ja puhuttiin avioliittojen eroista, eikä oikeestaan mitään yhtäläisyyksä meidän avioitumisistamme tainnut löytyä. Ehkä tää keskustelu sai mut harhautumaan, jos jollain voin puolustaa suurta virhettäni, mutta se kuuluisa kanan sisäelinmöllykkä jäi kattilan pohjalle! Enkä olis varmaan vieläkään tajunnut asiaa, ellei paluumatkalla täti olisi ojentanut kattilan meille kotiin vietäväksi. Kanan sisäelimet tuli sitten syötyä iltapalaksi.

Kotonamme isoäiti kattaa aina mulle ruoan sisään taloon, ja tulee ilmoittamaan että ruoka on valmista. Pöydältä löytyy pöydälle järjestetyt kattilat ja astiat. Perheen tytär tulee pienen kanisterin ja vadin kanssa. Asetan kädet vadin ylle ja tytär kaataa vettä. Kädet pestyäni tytär lähtee ja jättää mut yksin lounaani kanssa. Haarukka on usein katettu, mutta se on kyllä jäänyt nykyisin käyttämättä. Syy on kai vaan sellanen maassa maan tavalla -ajattelutapa. Ruokailun jälkeen tyttö saapuu taas ja kaataa vettä käsilleni.
No, tää yksin syöminen oli tosi vaivaannuttavaa aluksi kun tiennyt että pitäiskö odottaa vai eikö muut syö lainkaan... Mut kai se on niiden tapa kanssa osoittaa kunnioitustaan ja muutenkin pitää hierarkiaa yllä. Usein perheen miehet syövät keskenään sisällä ja istuvat tuoleilla. Naiset syövät hieman myöhemmin matoilla puun varjossa ulkosalla ja lapset omallaan. Joskus muistan ehdottaneeni että eikös syötäis kaikki yhessä, mutta se jotenki sekotti ruokajärjestelyt ihan täysin ja päätin jatkossa vaan kunnioittaa niiden tapaa osoittaa arvostustaan, vaikka yksin syöminen onkin tosi tylsää.

"etkö sä vaan vois sanoa, että oot kasvissyöjä" voisin ja oon sanonutkin, tää toimii tosi hyvin semmosten kans jotka tuntee, mutta oon ollut huomaavinani, että ihmiset on olleet välillä vähän vaikeena tai pettyneitä, jos niille tulee tunne, ettei voi tarjota mitään erityistä.

Näistä on ugandalaiset tehty:

matoke
Buganda-heimon pääasiallinen ruoka. Tehdään vihreistä banaaneista keittämättä banaanilehdissä, painellaan ja muussataan pehmeäksi muussiksi.

posho
Tää ja pavut on sellasta halpaa, superenergistä koulusafkaa. Maissi kuivataan ja jauhetaan jauhoksi. Keitetään vettä ja lisätään jauhoa, vaivataan ja lisätään taas jauhoa, kunnes puuro on niin kovaa että sitä voidaan leikata lautasella. Kai joku tykkääkin tästä, mutta pääasiallisest tätä pidetään sellasena stydinä safkana mitä syömällä kasvaa isoksi ja vahvaksi.

sweet potato
En nyt tiedä onks tää nimensä mukaisesti mitenkään makeeta, mut varsinkin banaanilehdissä keitettynä ihan tositosi hyvää!

cassava
Tää trooppinen juures voidaa keittää sellasenaan tai jauhaa myös jauhoksi ja vääntää eräänlaista poshoa, en tiedä mikskä sitä kutsuttiin, ei kauheen yleinen bugandoilla.

irish potato
Eli tää meille tuttu potaatti.

riisi
Riisi on pääosin tuotu pakistanista, mut tosiaan Olagaran soilla näin viljeltävän tätä paikallista riisiä, mikä oli ihan valtavan hyvää! Tää on siis mun markkinarako mikä tulee tekee musta rikkaan kun musta tulee ugandalainen ;)

kalo
Tätä ei Bugandat syö lainkaan, mutta oli yleinen pohjoisessa ja nyt täällä idässä. Tehdään jostain tähkäkasvista, jauhetaan, keitetään, vaivataan ja saadaan paksua pehmeetä mönjää, joka narskuu hassusti hampaissa.

kurpitsa
Voii tää on niin hyvää mutta sato saadaan vain tiettyinä aikoina eikä pärjää kaikkialla ugandassa.

Emere ewoma nnyo, ruoka on tosi hyvää, kun tottuu (paitsi et posho kiitoseijeijei). Voi olla, että listasta puuttuu jotain, mutta silti täytyy todeta että onhan näitä ruokavaihtoehtoja aika vähän verrattuna meidän menuuseen. Kuitenkin näitä kaikkia vaihtelemalla uskon et tää olis aika hyvää ravintoa, mut harmi vaan usein ihmiset syö vaan sitä, mitä viljelevät, ja merkit yksipuolisesta ravinnosta on kylissä nähtävissä lasten isoista pallovatsoista...